Takapakkia...

..., joka ei johtunut minusta!

Huijasin, ei jäänyt tyhjä pöytä perjantaina töihin. Homma jatkui kuin viime viikollakin, koristeosien taivutuksella, joskin hommaan tuli aivan omalaatuinen mutka, nimittäin puutteelliset piirrokset. Mark tuli katsomaan työtäni ja totesi yksikantaan, että kaksi koristetta oli taivutettu liian kapeaksi, joten ei muuta kuin korjaamaan. Ei todellakaan ollut oma vikani, piirustus oli vain epämääräinen kalkkiviiva, kirjaimellisesti.

"Viallinen" kappale, alla vahvistettu ja lopullinen mallikuva

Korjaustyö aloitettiin ensiksikin oikomalla molemmat suoriksi ensimmäistä mutkaa lukuunottamatta, joka taivutettiin tiukemmalle kaarelle taivtusjigin avulla. Tästä lähdettiin sitten jatkamaan samaan tapaan kuin alunperinkin, pikkuhiljaa taivuttaen, verraten piirustukseen, joka oli tällä kertaa kunnollinen, tehden korjauksia missä tarpeellista. Poikkeuksena edelliseen kertaan oli se, että kylmätaivutuksen sijasta käytin iduktiokuummenninta, jolla kuumensin aina pienen osan tangosta ja taivutin ruuvipenkissä taivutushaarukkaa käyttäen. Työ eteni hitaasti, mutta varmasti, sillä tällä kertaa en jaksanut enään juosta kymmentä kertaa korjaamassa yhtä kohtaa, vaan pyrin saamaan jokaisen taivutuksen oikein yhdellä yrityksellä. Ei tämä ihan täysin onnistunut, mutta korjausten määrä väheni huomattavasti.

Uusi lähtökohta

Colin opasta minulle taivutuskohtia

Ruuviprässi käytössä

Työ venyi lounaan yli, jonka jälkeen sain molemmat valmiiksi, mistä olikin jo kiire viimeistelyyn, sillä kappaleet piti saada kiinni hyvällä vauhdilla. Tästä työ vaihtui kunnostamiseen, tehtävänä tällä kertaa oli putsata vanhasta tuuliviiristä maalit ja muu vanha pintakäsittely. Tätä lähdettiin tekemään maalinpoistajalla ,joka ei ollutkaan mitään mietoa tavaraa, sekä myrkyllisen että syövyttävä aineen merkit oli kanisteri kyljessä.

Idea oli sivellä kaikki osat aineella, antaa sen reagoida hetken aikaa ja harjata irronnut maali pois, toista kunnes valmista. Kävi kuitenkin ilmi, että maali olikin tiukemmassa kuin oletettu, sillä ensimmäinen poistoaine ei tehnyt yhtään mitään ja toinenkaan vain hyvin vähän 30 min vaikutusajan jälkeen. Yritettiin vielä erikoisemmalla hiekkapaperilla (nimi pääsi unohtumaan), joka paljastikin pintaa, mutta kaiken puhdistaminen pelkästään näin olisi vienyt tolkuttoman paljon aikaa, joten sivelin kaikki osat vielä kertaalleen ja jätin aineen vaikuttamaan yöksi, huomenna uusintakierros.

Aine no. 1...

... oli kuin tieteiselokuvan mönjää

Vielä ennen loppua puhdistin muutaman mutterin kierteet, jotka olivatkin Whitworthin kierteillä (poikkeavat tavallisista kierteistä olemalla aavistuksen kartiomaiset). Vieläkin aikaa oli hetki ennen loppusiivousta, joten otin aikaisemmin työstämäni pyörötangon palan ja jatkoin vyönsolkeni tekemistä, pikkuhiljaa alkaa tulla jotain konkreettista.

Olivat astetta isompia muttereita