Eka viikonloppu

Ensimmäinen viikonloppu Edingurhissa takana ja hauskaa oli.

Rauhalliset aamut ja pitkät yöunet olivat tervetulleita, mutta ehdin hyvin käydä tutustumassa kaupungin nähtävyyksiin. Lauantaina otin suunnaksi Edinburghin linnan, jossa tulikin vietettyä suurin osa päivästä "vahingossa". Linna on rakennettu vanhan tulivuoren päälle, joten kiipeämistä riitti ja perillä oli uskomattoman kova tuuli, melkein kaaduin muutaman kerran puuskan yllättäessä.

Linnan esplanadilta etuportille päin.

Paikka on todella suosittu turistukohde, mistä kertoi niin ihmismäärä kuin pääsylipun hinta (17£). Linnaa on laajennettu vuosisatojen saatossa useampaan otteeseen ja on varsin sokkeloinen. Paikkaa on mielenkiintoista kiertää ja historiaa riittää, kunhan vain jaksaa lukea ja kuunnella. Suosittelen lähtemään opastetulle kierrokselle, näin paikasta saa eniten irti.

Maisema kaupungin yli linnan ensimmäiseltä patterilta

Itse tyydyin omaan kiertelyyni, joka ei ollut huono vaihtoehto sekään. Päällimmäiseksi jäivät Skotlannin kansallinen sotamuseo, joka kertoo niin kuuluisista sotilaista, sotilaiden varusteista, kuin sodan olennaisesta osasta Skotlannin kulttuurissa, kuin 'Kello yhden tykki' (One o' clock gun), joka laukaistaan joka päivä tasan kello yhdeltä aikamerkiksi jo vuodesta 1861 lähtien.

Pyhän Margaretin kappeli on Edinburghin vanhin rakennus

Linnasta lähdettyäni matka jatkui alaspäin Kuninkaallista Mailia (Royal Mile), joka on neljän kadun mudostama kokonaisuus, joka alkaa linnalta. Maili on on täynnä ravintoloita, liikkeitä ja esiintyjiäkin tuli nähtyä muutama. Pistäydyin vielä tuopillisella yhdellä sivukaduista ennen kotiin suuntaamista.

Mies oli soittamassa mennen ja tullen samassa kohdassa, kaiketi keskeytyksettä

Sunnutaina meno jatkui, mutta otin suunnaksi kaupungin toisen puolen ja vietin päivän kävellen Water of Leith-vesiväylän laitaa pitkin. Reitti on mukavaa vaihtelua kaupungin muuten niin kiviselle ulkomuodolle, reittiä reunustavat puut kummaltakin puolelta joiden välistä joki kulkee satamaa kohden. Matkalla törmäsin katumarkkinoihin, joissa pistäydyin katselemassa tarjontaa ja maistaen paksuinta kaakaota ikinä.

Myllynkiviä ajalta, kun joen varressa oli 11 myllyä

Matka jatkui Edinburghin kasvitieteelliseen puutarhaan asti, jossa on Euroopan suurin kokoelma kiinalaisia kasveja. Tähän aikaan vuodesta väriloistoa ei pahemmin ollut, mutta kävely puistossa on aina mukavaa. Paluumatka venähti, koska tavallisen tapaani käännyin väärässä kohdassa ja tipuin kartalta, joten hieman takaisinkävelyä tutulle alueelle. Lopulta pääsin minne halusinkin, uuden kaupunginosan pääkadulle Princess Streetille, josta olikin enään lyhyt kotimatka.

Monkey Puzzle-havupuu puutarhasta

Perjantai perjantai

Ensimmäinen perjantai pajalla vietetty. Koko väki paikalla, joten oli jotain elämääkin. Mark antoi minun jatkaa talttapohjien tekoa, jotka sainkin kaikki valmiiksi. Tämän päivän tuotoksiin olen vielä enemmän tyytyväinen kuin eilisiin, sillä lyöntipään suipennus onnistui omasta mielestäni todellä hyvin. Perjantaisin töitä on vain puoli päivää, joten kotiinlähtö oli jo klo 13. Tämä antoi mahdollisuuden kulkea kotimatkan kaikessa rauhassa ja kokata kunnollisen aterian kämpällä.

Päivässä ei ollut mitään ihmeellistä, mitä ei eilen olisi tapahtunut, joten ei siitä enempää.

Ensimmäinen työviikko takana toisessa maassa. Aika jännä olo tällä hetkellä. Maanataina, kun lähdin Helsingistä en vielä tiennyt, mitä viikko tulisi pitämään sisällään. Koko ajan puolelta ja toiselta ja omaltakin osaltani on sanottu, että harjoittelusta tulee mielenkiintoinen ja haasteita tulee riittämään, mutta eihän sitä tiedä ennen kuin on siellä.

Mitkä on nyt fiilikset? Pakko sanoa, että yleiseltä tunnelmalta Edinburgh ei aivan kauheasti poikkea Helsingistä. Talot ovat paljon vanhempia, oma majapaikkanikin on n. 300-vuotias ja busseja kulkee paljon enemmän aivan kaupungin keskustassa, mutta kaikesta huolimatta en tunne olevani ulkomailla niin paljon kuin muualla. Asiaan saattaa kylläkin vaikuttaa hyvä englannin taito.

Paja on mielenkiintoinen paikka. Iso, paljon laitteita, todella monta prässiä ja ainakin tähän aikaan vuodesta koko ajan hieman viileä. Tilat ovat avoimia ja työkalujen paikat tuntuvat mietityiltä. Pajan väki ovat oikein mukavaa sakkia, neuvomassa jos tarvitsee, mutta antavat kuitenkin tehdä töitä rauhassa, jos kaikki menee hyvin, kuten eilinen näytti. Kaikki ovat työskennelleet alalla pitkään ja Mark ja Craig ovat olleet pajalla periaatteessa aina. Tämä näkyykin heidän menossaan, joka heidän välillään on välillä hektistä hyvässä mielessä (Mark: Kuten ehkä huomasit, olemme kaikki hieman hulluja).

Seuraavaksi on edessä viikonloppu ja tiedossa olisi kaupungissa pyörimistä ja paikkoihin tutustumista. Colin antoi minulle pääsykorttinsa Edinburghin linnaan, jolla pääsee sinne ilmaiseksi, joten ainakin yksi kohde on valittuna. Linnalta lähtee myös Royal Mile-katuosuus, jossa on kuulemma mielenkiintoisia putkiikkeja, joissa voisi käydä piipahtamassa. Kirjoitan seuraavan kerran varmaan vasta sunnuntaina, annan huomenna itselleni kaiken mahdollisen ajan vaelteluun.

Ahjolla

Taas yksi hiljainen päivä, olimme jälleen kolmistaan Markin ja Colinin kanssa. Colin jatkoi eilisen jäljiltä osien pintakäsittelyä, minulle Mark antoi työksi talttapohjien takomista jousiteräksestä.

Voisin melkein lopettaa tähän, koska muuta en koko päivänä tehnytkään. Halusin kaikkien onnistuvan, tiistai oli vielä selkeästi mielessä, joten vedin vaihdetta pienemmälle ja tein kaiken rauhallisemmalla tahdilla. Materiaaliksi minulle lykättiin vanha auton lattajousi, joka piti paloitella ja venyttää kahdekankulmaiseksi tangoksi. Tämä oli oikein hyvää työstämisen ja työtapojen harjoittelua, lisäksi sain olla koko päivän ahjolla, mikä ei ole huono juttu.

Yksi lukija pyysi minua esittelemään välineitä ja työvaiheita, joten seuraavaksi

Talttapohjan takominen 

Tarvitaan
Pihdit
Materiaali (kuvassa jo hieman työstetty)
Mallikappale
Palava ahjo
Iso ja häijy konevasara
Isompi ja häijympi konevasara

Leikkaa materiaali

Jousen pala tyssätään suorakulmioksi konevasaralla. Mark näyttämässä mallia

Suorakulmio venytetään ja ohennetaan taas konevasaralla

Melkein valmis. Kohta tästä tehdään kahdeksankulmioinen

Valmis pohja, seuraavaa tekemään

Asia jota en ollenkaan muistanut koulusta oli kuinka kovaa tavaraa jousiteräs voi olla. Rälläkän katkaisulaikkoja meni kourallinen ja viiteen pohjaan koko päivä, mutta otinkin varmuuden vuoksi hitaammin, sillä halusin välttää virheitä. Mark opasti minut alkuun ja muistuttikin, kuinka tärkeää on katsoa omaa työtänsä ja aktiivisesti miettiä, tarvitseeko kappaletta vielä käsitellä. Suurimman osan ajasta sain työskennellä itsenäisesti, mikä olikin mukavaa tiettyyn tappiin asti, kun ajatuksen alkasivat karkailemaan muualle. Olin kyllä omaan jälkeeni tyytyväinen eikä Markiltakaan tullut negatiivista sanottavaa.

Sinkkiä, sinkkiä

Colinin sanoin: Galvanizing, galvanizing, galvanizing, fucking around, galvanizing.

Todella rauhallinen päivä, olimme pajalla kolmistaan Colinin ja Markin kanssa, muiden ollessa työmailla ja muilla asioilla. Aamukahvin jälkeen aloitimme mistä eilinen jäi, sinkittyjen osien siistimisestä. Kyseessä on taideteos koululle Edinburghin ulkopuolella, joka on sinkitty, jotta se kestäisi säätä paremmin.

Pinta piti hioa jotenkuten tasaiseksi, kaikki möykyt ja ylimääräinen sinkki piti poistaa kuitenkaan rikkomatta varsinaista pintaa, joka ei ole kovin paksu. Hommaa hoidettiin niin rälläkällä, viilalla kuin pienellä jyrsimellä. Työ ei ollut erityisen vaikea, ainoastaan kärsivällisyyttä ja huolellisuutta vaativaa, mutta työn ohessa oli aikaa jutustelulle ja pääsin kunnolla tutustumaan muihin. Jutun aihetta riitti etenkin Colinin kanssa, jonka kanssa jaamme kiinnostuksen kaikenlaiseen pelaamiseen. Colin myös opetti minulle paikan tapoihin kuuluvan teen laiton, jotka laitetaan valmiiksi kaikille paikallaolijoille kahdesti päivässä, 9.30 kahvitauolle ja 12.30 ruokatunnille.

Kahvitauon jälkeen viimeistelimme hiomiset ja aloimme sovittamaan osia yhteen, jotta ongelmia ei syntyisi työmaalla kokoamisessa. Tässä kohtaa minulle alkoi valjeta työn kokoluokka, vain muutamalla osalla on yhteistä pituutta n.6 metriä. Tässä menikin pitkään, osittain johtuen siitä, että yritimme kolmistaan tehdä neljän-viiden ihmisen työtä, osittain siksi, että rakenteen päälle lisätty sinkki aiheutti heittoa osien yhteensopivuudessa. Muutaman tunnin nitkuttelun ja asettelun jälkeen osat saatiin kuitenkin taas sopimaan.

Ruokatauon jälkeen osat otettiin taas irti jatkokäsittelyä varten, nyt oli vuorossa T-pesu (T-wash), jossa sinkitty pinta suihkutetaan hapolla, joka tummentaa pinnan luoden kuluneemman vaikutelman ja samalla parantaa säänkestoa. Homma annettiin minun hoidettavaksi, joka olikin oikein mukavaa, joskin vaati asiallista suojausta ja tervettä kunnioitusta, kun suihkuttaa happosumua ilmaan. Muutama tunti taas vierähti ja loppuhuuhtelun jälkeen osat olivat valmiina huomiselle. Colin jatkoi vielä jälkeeni suihkuttelua, koska muutama osan kanssa piti olla paljon tarkempi. Kotiinpääsyä odotellessa Mark laittoi minut hiomaan muutaman penkin pohjamaaleja kuntoon huomista varten.

Onneksi tuuli puhalsi selän puolelta. Koulu edustettuna hupparin muodoss

a

Ensimmäinen käsitelty osa kuivumassa. Pinta oli mielenkiintoinen ja sopivan epätasainen

Joko se loppui?

Colin (edessä) ja Mark (trukissa) siirtämässä vielä viimeitä palaa hapotettavaksi

Kuten jo sanoinkin, pitkin päivää riitti aikaa juttelulle ja pääsin tutustumaan muihin. Väki alkaa pikkuhiljaa tottumaan läsnäolooni ja toisinpäin, alkupäivien kankeus ja vaivalloinen hiljaisuus alkaa purkautumaan. Kysymyksiä oli puolin toisin, itse kyselin yleisesti alasta, firmasta ja muiden työhistoriasta, minulta taas udeltiin kaikenlaista itsestäni, koulusta ja Suomesta yleensä (Kauanko olet ollut talossa? Taotaanko paljon? Minkälaista olutta Suomessa yleensä juodaan?). Pajalla (P. Johnson & Company, Ratho Byres Forge) tehdään enimmäkseen kokamista vaativia töitä, takomisen ollessa yleensä vain täydentävä osa. Markia lainatakseni: "En muista, milloin olen koskenut kuumaan metallikappaleeseen". Paljon tästä on koulussa puhuttu, miten nykyään seppä tienaa eniten aitojen ja porttien teolla, mutta täällä pääsee näkemään asian käytännössä. Tälläkin hetkellä työn alla on kahdesta neljään työtä, joissa yhdessä, ehkä, on mukana taottuja osia, muuten työt ovat olleet hitsaamista ja palapelikasausta.

Töistä päästyäni menin hankkimaan itselleni paikallisen matkakortin, Ridacardin, jolla saan matkustaa niin paljon kuin ehdin voimassaoloaikana. Tämä on hyvä valinta omasta mielestäni, sillä harjoittelua on vielä reilu kuukausi jäljellä ja kertalippu on 1,60£, jolla voi matkustaa ainoastaan yhden kyydin.

Hiljainen päivä, mutta todella opettavainen. Nyt alkaa olemaan jo olo, että tästä voi tullakin jotain.

Ensimmäinen päivä

No niin, ensimmäinen kunnon työpäivä takana. Aamu alkoi juoksustartilla, kun olin asettanut herätyskellon soimaan liian myöhään ja minun piti vielä hankkia lippu bussia varten. Ulkona oli vielä perin skottimainen tihkusade. Sain lipun hankittua ja nousin bussiini, suuntana Westside Plaza, josta Colin nouti minut kyytiinsä. Olimme ensimmäisenä pajalla, joten laittelimme itsellemme aamukahvit ja jäimme odottamaan muita. Pian muukin pajan väki saapui paikalle ja päivä lähti käyntiin.

Westside Plazan pysäkki aamutuimaan.

Pete oli varannut minulle päivän työksi yhden asiakastyön, jossa oli tilattu kuusi tolppaa valonauhoille. Kävimme hakemassa materiaalit ja sytyttelimme ahjon, joka koulusta poiketen laitettiin käyntiin kaasupolttimella. Pete näytti minulle alkuun mallia ja lähdin työhön ajatellen sen olevan valmis nopeasti. Väärässä oltiin.

Tolpat tehtiin pyörötangosta, joka taottiin konevasaralla suipoksi toisesta päästä. Sivusta katsottaessa tämä näytti helpolta,  mutta omat otteet vasaralla eivät ollee kohdillaan ja työ meinasi mennä pilalle, joten Pete astui väliin ja korjasi virheet ensimmäisen tekeleeni kohdalla. Tästä eteenpäin meno alkoi taas tulla tutummaksi ja viimeisen kohdalla olinkin jo täysin tyytyväinen itseeni.

Mallikappale ylää, alhalla kaksi omatekoista. Liian kapeaksi meni

Hiljaa hyvä tulee

Malli ja toiseksi viimeinen omatekoinen. Alkaa näyttää jo hyvältä

 Lounaan jälkeen työstö jatkui tankojen taivuttamisella lopulliseen muotoonsa, joka muistutti mielestäni lammaspaimenen keppiä. Petellä oli selkeä visio muodosta, mutta sopivia työkaluja ei ollut saatavilla, joten minun työkseni lankesi impro-jigin rakentaminen hitsaamalla yhden pajan pöytään. Tein taivutukset Peten avustuksella, josta pienen siistimisen jälkeen tolpat sahattiin mittaansa ja juureen porattiin ripustusreiät galvanisointia varten.

Tolppien teossa meni melkein koko päivä, mutta lopussa minulla oli pieni hetki aikaa katsoa sivussa, kun muu pajan väki kokosi isompaa teosta valmiiksi. Vielä en tiedä, mihin teos on menossa, mutta helppoa sen kasaaminen ei vaikuttanut olevan, sen verta ees-taas meininkiä oli.

Sivussakatsoja löysi tällaisen tähystyskameran

Vaikka aikaa kului omastakin mielestäni aivan liikaa, asia mistä Pete hieman vitsailikin, hän silti kehui, koska sain tolpat saman päivän puolella valmiiksi, mitä hän ei odottanut. Alussa olin liian itsevarma ja tein takomista turhan ronskilla otteella, mutta lopulta sain rauhoituttua ja otin kaiken varman päälle ja hieman hitaammin. Olen kuitenkin lopputulokseeni tyytyväinen ja odotan mielenkiinnolla loppuviikon haasteita, kunhan vain muistan perinteisen viisauden käsitöissä.

Huolellisuus ensin, nopeus tulee kokemuksen myötä.

Nippu valmiita paimensauvoja valmiina sinkittäväksi

Saapuminen ja tutustuminen

Päivä alkoi Helsingissä 5.30, josta aamurutiinien jälkeen 6.52 junalla lentokentälle, jost lentoni lähti 8.40. Terminaalissa oli reilusti väkeä, mutta olin onnekas ja lähtöselvitykseen jonottanut perhe antoi minun mennä ohitse, koska lentoni lähti ennen heitä. Turvatarkastuksesta päästiin läpi ilman hämminkiä ja pian oltiinkin lennolla Skotlantiin, joskin 10 minuuttia myöhässä. Perille saavuttiin kuitenkin ajallaan.

Lentoni meni suoraan Edinburghiin, missä laukkujen hakemisen jälkeen Pete Hill, vaihdostani vastaava mies ja yksi pajan pomoista, oli minua vastassa. Suuntasimme heti aluksi pajalle katsomaan paikkoja ja antamaan minulle käsitystä, mitä kaikkea on työn alla.

Ensiksi Pete kuljetti minua ympäri pajaa esitellen paikkoja. Paja on jaettu kahteen päähalliin, vanhaan ja uuteen (kulkee myös nimellä 'tien toisella puolella'), jonka lisäksi pienempiä tiloja on useampia, kuten taontapaikka ja esittelytila. Päähalleissa ovat kaikki isoimmat koneet ja niissä tehdään isoimmat työt, uudessa vajassa riittää tilaa isommallekin kokoamistyölle. Työkalujen kirjo on valtava, täältä löytyy tarvikkeita joka lähtöön.

Esittelykierroksen jälkeen jäin hetkeksi omilleni tutkimaan paikkoja, kunnes minut pyydettiin auttamaan yhdessä työssä. Menossa on galvanisointiprojekti, jonka jälkiä minun ja toisen työntekijän, Vickyn, oli määrä siistiä. Rälläkällä ja viilalla tämä sujui hyvin, samalla sain tutustuttua hieman työntekijöihin ja sisäistettyä päivän tapahtumia.

Pian kello iski 12.30 ja tuli lounastunti, jonka aikana juttelin muiden kanssa koulustani ja harjoittelustani, mutta etenkin työmatkastani, joka Peten mukaan ei ole helppo. Lounaan jälkeen Pete heitti minut läheiselle ratikkapysäkille, josta pääsin majapaikkaani. Loppuppäivä menikin sitten tutustuessa lähiympäristöön ja jutellessani isäntäväen kanssa, joista toinen on tänne opiskelemaan muuttanut ystäväni.

Huomenna pajalla pitäisi olla valmiina töihin 7.30. Siitä sitten alkaa varsinainen harjoittelu.