Sinkkiä, sinkkiä

Colinin sanoin: Galvanizing, galvanizing, galvanizing, fucking around, galvanizing.

Todella rauhallinen päivä, olimme pajalla kolmistaan Colinin ja Markin kanssa, muiden ollessa työmailla ja muilla asioilla. Aamukahvin jälkeen aloitimme mistä eilinen jäi, sinkittyjen osien siistimisestä. Kyseessä on taideteos koululle Edinburghin ulkopuolella, joka on sinkitty, jotta se kestäisi säätä paremmin.

Pinta piti hioa jotenkuten tasaiseksi, kaikki möykyt ja ylimääräinen sinkki piti poistaa kuitenkaan rikkomatta varsinaista pintaa, joka ei ole kovin paksu. Hommaa hoidettiin niin rälläkällä, viilalla kuin pienellä jyrsimellä. Työ ei ollut erityisen vaikea, ainoastaan kärsivällisyyttä ja huolellisuutta vaativaa, mutta työn ohessa oli aikaa jutustelulle ja pääsin kunnolla tutustumaan muihin. Jutun aihetta riitti etenkin Colinin kanssa, jonka kanssa jaamme kiinnostuksen kaikenlaiseen pelaamiseen. Colin myös opetti minulle paikan tapoihin kuuluvan teen laiton, jotka laitetaan valmiiksi kaikille paikallaolijoille kahdesti päivässä, 9.30 kahvitauolle ja 12.30 ruokatunnille.

Kahvitauon jälkeen viimeistelimme hiomiset ja aloimme sovittamaan osia yhteen, jotta ongelmia ei syntyisi työmaalla kokoamisessa. Tässä kohtaa minulle alkoi valjeta työn kokoluokka, vain muutamalla osalla on yhteistä pituutta n.6 metriä. Tässä menikin pitkään, osittain johtuen siitä, että yritimme kolmistaan tehdä neljän-viiden ihmisen työtä, osittain siksi, että rakenteen päälle lisätty sinkki aiheutti heittoa osien yhteensopivuudessa. Muutaman tunnin nitkuttelun ja asettelun jälkeen osat saatiin kuitenkin taas sopimaan.

Ruokatauon jälkeen osat otettiin taas irti jatkokäsittelyä varten, nyt oli vuorossa T-pesu (T-wash), jossa sinkitty pinta suihkutetaan hapolla, joka tummentaa pinnan luoden kuluneemman vaikutelman ja samalla parantaa säänkestoa. Homma annettiin minun hoidettavaksi, joka olikin oikein mukavaa, joskin vaati asiallista suojausta ja tervettä kunnioitusta, kun suihkuttaa happosumua ilmaan. Muutama tunti taas vierähti ja loppuhuuhtelun jälkeen osat olivat valmiina huomiselle. Colin jatkoi vielä jälkeeni suihkuttelua, koska muutama osan kanssa piti olla paljon tarkempi. Kotiinpääsyä odotellessa Mark laittoi minut hiomaan muutaman penkin pohjamaaleja kuntoon huomista varten.

Onneksi tuuli puhalsi selän puolelta. Koulu edustettuna hupparin muodoss

a

Ensimmäinen käsitelty osa kuivumassa. Pinta oli mielenkiintoinen ja sopivan epätasainen

Joko se loppui?

Colin (edessä) ja Mark (trukissa) siirtämässä vielä viimeitä palaa hapotettavaksi

Kuten jo sanoinkin, pitkin päivää riitti aikaa juttelulle ja pääsin tutustumaan muihin. Väki alkaa pikkuhiljaa tottumaan läsnäolooni ja toisinpäin, alkupäivien kankeus ja vaivalloinen hiljaisuus alkaa purkautumaan. Kysymyksiä oli puolin toisin, itse kyselin yleisesti alasta, firmasta ja muiden työhistoriasta, minulta taas udeltiin kaikenlaista itsestäni, koulusta ja Suomesta yleensä (Kauanko olet ollut talossa? Taotaanko paljon? Minkälaista olutta Suomessa yleensä juodaan?). Pajalla (P. Johnson & Company, Ratho Byres Forge) tehdään enimmäkseen kokamista vaativia töitä, takomisen ollessa yleensä vain täydentävä osa. Markia lainatakseni: "En muista, milloin olen koskenut kuumaan metallikappaleeseen". Paljon tästä on koulussa puhuttu, miten nykyään seppä tienaa eniten aitojen ja porttien teolla, mutta täällä pääsee näkemään asian käytännössä. Tälläkin hetkellä työn alla on kahdesta neljään työtä, joissa yhdessä, ehkä, on mukana taottuja osia, muuten työt ovat olleet hitsaamista ja palapelikasausta.

Töistä päästyäni menin hankkimaan itselleni paikallisen matkakortin, Ridacardin, jolla saan matkustaa niin paljon kuin ehdin voimassaoloaikana. Tämä on hyvä valinta omasta mielestäni, sillä harjoittelua on vielä reilu kuukausi jäljellä ja kertalippu on 1,60£, jolla voi matkustaa ainoastaan yhden kyydin.

Hiljainen päivä, mutta todella opettavainen. Nyt alkaa olemaan jo olo, että tästä voi tullakin jotain.