Viimeinen päivä

Se oli sitten virallisesti siinä.

Päivä meni omien töiden viimeistelyssä ja tavaroiden keräämisessä, omaan tuttuun tapaani tein töitä viimeiseen asti. Päätin myöskin yllättää kaikki ja toin kahvitauolle muffinseja, jotka saivat hyvä vastaaoton kaikilta.

Mitä sitten oli vielä viimeisteltävää? Ensinnäkin dioraaman matkustajalle tein pientä hienosäätöä, niin hitsauksessa kuin käsien asennossa, nyt tämä näyttää hieman luonnollisemmalta, niin paljon kuin tikku-ukolta voi odottaa. Lisäksi vene ja käärme saivat lopultakin alustansa lattaraudasta, joille tein hieman muotoilua hiomanauhalla ja jotka hitsattiin kappaleisiin kiinni alapuolelta. Käärmeen kanssa jouduin ottamaan uusiksi, sillä ensimmäinen pohjalevy ei olisi jaksanut pitää sitä pystyssä, kiitos korkean ja epätasaisen painopisteen. Tästä selvittiin tarpeeksi isolla levyllä ja lopputulos näyttääkin oikein hyvältä. Jopa vene näyttää omissa silmissä tyydyttävältä, kiitos taitaa mennä lopulliselle pintakäsittelylle.

Hännän huipuksi tein vasaralleni varren ja laitoin sen paikoilleen. Koulussa tekemääni perinnetyöhön kahva piti (pitää vielä, jäi kesken ennen lähtöä) tehdä käsin, kun täällä sain käyttää hiomanauhaa, joka tuntuikin melkein liian helpolta, mutta vain melkein. Lopuksi asennus perinteisellä tavalla, puukiila silmästä läpi vasaran pituussuunnassa ja kaksi metallista kiilaa poikittain. Kiinni on ja pysyy. Viimeistely tehtiin öljyämällä pinta Tanskanöljyllä (Danish oil), joka useamman kerroksen jälkeen tuotti upean pinnan korostaen puun syitä.

Lopulta tuli kiittää kaikkia näistä viikoista ja pakata kamat reppuunsa. Kaikki toivottivat minulle onnea ja Pete muistutti minua vielä pitämään palautteensa mielessäni, jonka aionkin tehdä. Hänen sanansa olivat ehkä tämän harjoittelun paras anti.

Viimeisen työpäivän päätteeksi en voi sanoa muuta kuin olevani täysin tyytyväinen valintaani lähteä harjoitteluun ulkomaille. Ensiksikin tämän kaltaisia tilaisuuksia ei tule kovin usein vastaan, joten jos on pienintäkään mahdollisuutta lähteä, voin suositella lämpimästi. Toiseksi kokemuksen määrä, jota tällaisessa paikassa tulee kerättyä, on paljon isompi kuin voisi kuvitella. Itse olen nyt päässyt näkemään, miten ison luokan taidepaja toimii käytännössä ja mitä kaikkea tuotteen tekemiseen alusta loppuun vaaditaan, tämä on antanut paljon ajattelemisen aihetta mahdollisesti omaa tulevaisuuttani varten. Lisäksi kulttuurien erojen näkeminen käytännössä on hyvä kokemus sinällänsä, kuinka eri tavoilla samaa alaa voi tehdä.

Jos pitäisi antaa vinkkejä, mitä pitää ottaa huomioon ulkomaan vaihdossa, sanoisin ainakin seuraavat:

Aloita valmistautuminen ajoissa. Omaa vaihtoani alettiin suunnittelemaan kunnolla vasta syksyllä koulujen alettua, mikä on jo hieman liian myöhässä. Kyllä tässäkin ajassa saa kaiken hoidettua, mutta asiaan täytyy panostaa aivan kaikki, tekemistä on nimittäin reilusti.

Etsi majapaikka. Itselläni kävi tuuri, että sain majoittua ystäväni luona harjoittelun ajan, mutta kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole. Mitä aikaisemmin löytää asunnon itselleen, sen parempi. Hyvät kulkuyhteydet työpaikalle on suositeltavaa.

Pidä silmät ja korvat auki koko ajan. Ympärilläsi tapahtuu koko ajan jotain ja on melkein varmaa, että uteliaisuus herää jossain kohtaa. Kysy kaikesta mikä mietittyttää, miksi jokin tehdään jollain tavalla, miten kaikki toimii toisiinsa nähden. Olet harjoittelussa vain hetken, ota siitä kaikki irti.

Enempää en keksi sanottavaa. Kiitos Ratho Byres Forge, teidän kanssa oli mahtavaa työskennellä. Tämä porukka tekee uniikkeja tilaustöitä joka päivä, mutta silti oppivat itsekin joka päivä jotain uutta. Kaipa se on tämän ammatin suola.

yl.vas. Colin, Mike, Phil, Shona, Mark, Pete, Craig, Vicky

Loppu häämöttää

Eilen tullut kirjoitettua mitään, kiitos yhden vihoviimeisen pahoinvoinnin, joka kesti koko päivän. Sain silti kammettua itseni töihin, jossa aloin tekemään dioraamaani. Huonovointisena työ eteni hitaasti, mutta sain tehtyä käärmeen valmiiksi, joten jotain hyödyllistä tuli tehtyä. Lisäksi viimeistelin vasaran lämpökäsittelyn, vartta vaille valmis.

Tänään olin jo normaalikuntoinen ja pystin olemaan töissä ilman ongelmia. Seuraava osa oli veneen rakentaminen, joka osoittautuikin vaikeammaksi kuin luulin. Rakensin veneen suurinpiirtein kuin oikeankin, ensiksi köli, johon kiinnitin kylkituet ja lopuksi laudat päälle. Viimeisen kohdalla meni paljon aikaa ja melkein hermot, sillä ohuen lattaraudan käyttämisessä on ongelmana nopea jäähtyminen. Kaikki kuitenkin saatiin paikoilleen ja ja pääsin hitsaamaan paatin kasaan. Valitettavasti tein huonon päätöksen ja päätin tehdä hitsaukset ulkopuolella pajan oikulla MIGillä, joten tulos oli epätasainen ja roiskeinen, näitä siistiessä meni turhaa aikaa ja olinkin jo aikeissa luovuttaa, mutta kyllä se täytyi viedä loppuun asti, kerran oli aloitettu.

Pienen ikuisuuden jälkeen hionta oli valmis, mutta en välittänyt kirkkaasta viimeistelystä, joten kuumensin koko työn ahjossa, jättäen pinnan varsin mielenkiintoiseksi. Vielä lopuksi aloin tekemään ohuesta pyörötangosta Thoria itseään, joka jäi vielä kesken. Huomenna tämän viimestely ja kasaus ja vasaran varren teko.

Kävimme myöskin tänään Peten kanssa harjoitteluani läpi ja teimme viralliset paperityöt, koska huomenna hänellä on kädet täynnä taontakurssin kanssa. Kysyin myöskin hänen rehellisen mielipiteen itsestäni, joka kertoo aina paljon enemmän kuin numero paperissa. Tämä keskustelu jäi omasta mielestäni hieman kesken ja totta puhuen tätä kirjoittaessa olen jo unohtanut osan hänen vastauksestaan, mutta pääpiirteet jäivät hyvin mieleen. En kuitenkaan kirjoita näitä tänne, mutta sanottakoon, että palaute oli pitkälti mitä oletinkin, reilu ja rehellinen. Etenkin Pete kehotti minua miettimään, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa.

Jatkoa eiliselle

Suurin osa päivästä meni vasaran teon parissa. Aamusta sytytettiin ahjo ja muokkaaminen jatkui, hieman silmä muokkausta ja peenan (vasaran kapeampi puoli) muotoilu, ensiksi alasimella lekalla ja viimeistely konevasaralla. Tämä saatiin tehtyä aamukahviin mennessä. Iltapäivällä Pete näytti lämpökäsittelyn, missä karkaisu tehtiin vain vasaran päihin, keskiosan jäädessä pehmeämmäksi. Päästö tehtiin laittamalla kuumennettu rautatanko silmään, vaihtaen tankoa aina edellisen jäähtyessä. Hieman hidas tapa tehdä tämä, mutta paljon tarkempi kuin pajan happi-asetyleenilaitteistoilla tekeminen, joilla kappaleesta tulee helposti liian pehmeä. Itsellä työ jäi karkaisuun, huomenna päästö ensimmäisenä pois alta, sitten vielä varsi, niin valmista on.

Päivän aloitus...

... ja lopetus. Painoa n. 1,5 kg.

Sain oman vasarani muotoiltua nopeammin kuin Vicky, joten hänen kiriessä viimeistelin Jormungand-patsaani. Eihän tässä paljon tekemistä ollut, pään ja hännän asettelua oikeaan asentoon ja yleisesti kehän muotoilua, lopuksi harjaus teräsharjalla. Muutama yksityiskohta olisi voinut mennä paremmin, mutta olen silti tyytyväinen, yritin tehdä tätä vuosi sitten ensimmäisenä itsenäisenä työnä, mutta silloin taito ei riittänyt ollenkaan. Nyt riitti :)

Aloitin myöskin toisen näyttötyöni, dioraama Thorin kalastusretkestä. Tässä menikin tovi, aluksi olin tekemässä tätä vain kaksiulotteisena, mutta lopulta päätin mennä alkuperäisellä suunnitelmalla ja tehdä kolmiulotteisen, vähän lisää haastetta. Aluksi ajattelin vain aloittaa tekemisen ja suunnitella sitä mukaa kun teen, mutta pian tajusin poukkoilevani ympäri pajaa kuin päätön kana, joten istuuduin alas tekemään edes jonkinlaista suunnitelmaa, toisekseen ottaamaan henkeä ja kasaamaan ajatukseni. Nyt on selkeä(mpi) ajatus, mitä haluan tehdä, aloitus ainaki tuntui olevan lupaavampi.

Työkaluja

Viimeinen viikko pyrähti käyntiin työkalujen teolla, joita tulen tarvitsemaan myöhemmin. Vielä löytyi yksi ylimääräinen pala jousiterästä, josta tein itselleni muutaman punsselin lisää, kolmion ja (suurinpiirtein) pisaran muotoiset, molemmat onnistuivat oikein hyvin, jopa karkaisu meni heittämällä läpi.

Näiden jälkeen palasin takaisin Jormungand-patsaani pariin, jonka yksityiskohdat sainkin tehtyä lounaaseen mennessä. Jouduin hieman oikomaan suunnitelmaani ja luopumaan sarvista patsaassa yksinkertaisesti taidon puutteesta, hampaiden kanssa jouduin tekemään kompromissin ja tyytymään koristekuvioihin esille taltattujen sijaan. Lopputulos näyttää kuitenkin hyvältä, joten olen kuitenkin tyytyväinen.

Lounaalta palasin suoraan patsaan pariin ja aloitin lopulliseen muotoon taivuttamisen (Jormungand kuvataan yleensä kehänä, puremassa omaa häntäänsä), joka jäi hieman puolitiehen, sillä Pete piti minulle ja Vikcylle oppitunnin vasaran teosta, jota olin pyytänyt aiemmin päivällä. Loppu iltapäivä menikin tähän, ensiksi Pete näytti mallia ja kertoi tarpeellisia vinkkejä, jonka jälkeen jäimme kaksistaan tekemään omia vasaroitamme.

Pete näyttämässä mallia

Palikan kokoa tarkistamassa

Päätin tehdä hieman isomman vasaran, kuin Peten malli, koska minulle annettiin siihen mahdollisuus ja pystyn käyttämään sitä helposti. Olen tutkinut oman osani vasaran teosta, mutta käytännön kokemusta minulla ei ollut ennen tätä, joten olin alussa hieman hermostunut, joka kuitenkin loppui pian aloittamisen jälkeen. Muutama mutka tuli vastaan, kun työkalu jumittui kappaleeseen, mutta muuten työ eteni hyvin, joskin Peten ja Colinin mukaan liian hitaasti, joka päti molempiin tekijöihin. Vasaran silmä on auki ja levitys hyvässä mallissa, huomenna täytyy pistää vaihdetta korkeammalle ja tähdätä valmiiseen muotoon ennen aamutaukoa. Uskoisin tämän onnistuvan, reippaasti ja itseensä uskoen eteenpäin.

75x90mm työkaluterästä, lähtömateriaali

Suorakulmioksi muotoiltuna ja silmä teko aloitettu

Perjantai ja viikonloppu

Perjantaina kävimme Miken kanssa Cuparissa pystyttämässä työmaalle uuden kärkikappaleen ja tukiputken, johon tuuliviiri asennetaan. Tämän kokoonpanon raahaaminen tornin huipulle (30-40m) ei ollut mikään mukava työ, 3,5 metrinen teräsputki painaa tarpeeksi. Tästä selviydyttiin kuitenkin varsin nopeasti, puolessa tunnissa takaisin alhaalla, mikä olikin vain hyvä, tuuli oli sen verran navakka.

Kärkikappale

3,5 metriä alempana putken kiinnityskohta

Matkalla työmaalle kyselin työmaasta tarkemmin ja Mike kertoi paikan olevan vanha kauppahuone (Corn Exchange), jossa viljelijät ovat aikoinaan käyneet myymässä satoaan. Taas hieman viisaampi. Katutasolla tarkoituksena oli vielä asentaa kadun toiselle puolelle koristelyhdyn kannake, joka jäi tekemättä, koska yksi kiinnityspultti oli vinossa eikä mukana ollut tarvittavia työkaluja. Mike oli hoputtamassa minua joka käänteessä ja ihmettelinkin tätä, kunnes tajusin tänään olevan kuvauspäivä, jolloin pajan väestä otettiin kuva heidän kalenteriinsa, joka lähetetään asiakkaille.

Valurautainen murheenkryyni

Pääsimme takasin pajalle ja nopean kuvaustuokion jälkeen minulla olikin taas vain tyhjää, joten palasin takaisin Jormungand-patsaani pariin, jota sainkin tehtyä hyvin eteenpäin. Jäin pajalle vielä työpäivän jälkeenkin, kerran siihen oli mahdollisuus ja nyt olen patsaan kanssa yksityiskohtien parissa. Kotimatka venyi hieman pitkäksi, sillä käyttämäni bussin reitti kiemurteli jokaisen mahdollisen mutkan kautta, joten lopussa kyllästyin ja vain nousin pois kyydistä kohtuullisen lähellä asuntoani ja kävelin loppumatkan. Sanomattakin olin aika piipussa päivän jäljiltä.


Lauantaina otin rennosti enkä lähtenyt minnekään kuin vasta puolenpäivän jälkeen. Hetken kiertelyn jälkeen Princess Streetillä suuntasin Calton Hill'in puistoon, joka olikin tervetullut rauhallinen paikka muuten niin kiireiseen kaupunkiin. Täällä tuli vietettyä tovi vain rauhallisesti kävellen ja antaessa ajatusten mennä omaa tahtiaan. Paluumatkalla tein reilun mutkan paikallisen peliliikkeen kautta, pitihän sekin tarkistaa.

Maisemaa Calton Hill'iltä Leithin suuntaan

Nelson-monumentti

Sunnuntai meni pitkälti samalla kaavalla, päivällä kävin Vickyn kanssa katsomassa viskiliikkeen, mistä hän oli minulle maininnut, mutta jota en ollut löytänyt itse. Kävikin ilmi, että olinkin kävellyt kyseisen liikkeen ohi muutaman kerran, mutta kerran liikkeen nimi oli The Gin Company, en ollut kiinittänyt siihen mitään huomiota. Kävimme vielä Skotlannin kansallismuseossa, joka on vaikuttava paikka, kuvittele Kansallismuseo ja Eläinmuseo yhdessä ja kerro kahdella. Kävimme kiertelemässä vähän jokaisella osastolla, etenkin muinaisten metallitöitä katsellessa, kunnes Vicky joutui lähtemään omille asioilleen. Kiertelin vielä jonkin aikaa itsekseni nauttien paikan laajuudesta ja näyttelyiden valikoimasta, kunnes jouduin itsekin lähtemään takaisin valmitautumaan seuraavaan viikkoon.

George Stevensonin höyryveturi

Valurautainen juomapiste

Mielenkiintoinen viikko luvassa. Tiedossa on opinnäytetyö, jonka saan valita kokonaan itse. Petelle kerroin jo tekeväni vasaran ja taidetyön, josta olen tarkoituksella ollut hieman vaitonainen. Tarkoitus on tehdä oma näkemykseni vanhasta viikinkitarinasta, Thorin kalaretkestä, missä Thor melkein saa saaliikseen maailmankäärmeen Jormungandin. Saa nähdä miten tämänkin onnistuu.

Uutta, vanhaa ja uusintoja

En lähtenytkään Miken ja Craigin mukaan takaisin työmaalle, eikä pajalla ollut minulle aputöitä, joten sain viettää koko omia töitä tehdessäni, vielä luvan kanssa!

Ensimmäisenä viimeistelin vyönsoljen, jota olen muutamana vapaahetkenä väsännyt ja josta olenkin maininnut täälläkin. Materiaalina on 6mm pyörötanko, jonka taoin toiselta puolelta litteäksi. Tästä pohjasta taivutettiin tuen avulla puolipyöreä muoto, jonka molemmat päät käännettiin poikittain runkoon nähden ja porattiin reiät läpi poikkitangolle. Tämän niittasin molemmista kiinni ja laitoin piikin paikalleen.

Ei tämä mitään kauneuskilpailuja voita, piikki on aika löysästi kiinni ja jo tehdessä tajusin, miten tämän olisi voinut tehdä nopeammin, mutta ei näillä väliä tämän kanssa, ensimmäinen kappale kuitenkin.

Olin jo ennen Skotlantiin lähtöä miettinyt oman merkkauspunsselini tekoa ja kerran aikaa oli, tuumasta toimeen. Materiaaliksi löytyi palanen jousiterästä, joka oli jäänyt yli sammakkokurssille tekemistäni taltoista. Muokkaus haluttuun muotoon ei tuottanut ongelmaa, mutta varsinaisen kuvion tekeminen olikin toinen juttu, kyseinen teräs on aivan uskomattoman sitkeää. Viila karkasi koko ajan urastaan eikä metallisahakaan ollut kovin hyvä vaihtoehto. Mietin jo Dremelin tai jonkn samankaltaisen käyttöä, kunnes päätin mennä sillä perinteisellä eli talttaamisella, joka oli loppujen lopuksi paras vaihtoehto, sillä kuvio on pelkkiä suoria viivoja ja negatiivinen.

Tällä tavalla sainkin kuvion onnistumaan ja pienen sähläyksen jälkeen karkaisussa ensimmäinen kokeilu. Kuvio oli ihan onnistunut, mutta jälki oli hieman "haalea" ja Peteltä tuli kommenttia valinnastani tyssätä punsselin pääty isommaksi, joten otin isomman, jo valmiiksi sopivan palan ja aloitin uudestaan. Tämän kanssa meinasi mennä jo hermot, kun kolme kertaa kuvio vioittui tekemisessä, mikä taltatessa, mikä karkaistaessa, kerran pääty murtui kokeilussa. Viimeisestä tuli kuitenkin tarpeeksi hyvä ja päätin jättää tämän tähän, ettei hermot mene lopullisesti. Kokeilussa kuvio näytti oikein hyvältä, tällä kelpaa omat työnsä merkitä tulevaisuudessa.

Mallin pohjana tekijän mielikuva Hiidenhirvestä

Tätä tehdessäni sain idean ottaa uusiksi yhden ensimmäisistä töistäni, Jormungandr-patsaan, kun taitoa on kertynyt viime yrittämästä. Sain rungon aluilleen, mutta tämä jäi vielä vaiheeseen.

Päivän isoin yllätys oli kun Pete huikkasi minut ahjojen luokse ja länttäsi minulle käteen kaksi tekemistäni taltoista. Hetken luulin joutuvani tekemään jotain korjaustöitä näille, kunnes Pete sanoi antavansa ne minulle kotiinviemisiksi. Kiitos paljon, näille tulee varmasti käyttöä.

Tämä päivä oli tervetullut yllätys, juuri kun eilen pääsin mainitsemasta, että en ole ehtinyt toteuttamaan omia ideoitani. Nyt ollaan hyvillä mielin, vielä huomenna puolikas päivä ja viikonloppun viettoon. Tosin olen suunnitellut jääväni pajalle vielä päivän jälkeen, jos kukaan työntekjöistä on jäämässä.

Tien päällä taas

Taas työmaalla mukana. Koko päivä tuli vietettyä Giffordissa, missä on menossa täysremontti maalaiskartanoon, joka on VALTAVA. Kokoluokka on vanhan maailman aateliskartanot 1600-luvulta eteenpäin (Downtown Abbey on hyvä vertailukohta). Pääsin Miken ja Craigin kanssa pystyttämään kaiteita yhteen sivuhuoneista.

Kokoluokasta kertoo jo pelkästään maalin määrä naapurihuoneessa

Itsessään päivä oli varsin tavallinen muihin päiviin verrattuna ja jopa tylsänpuoleinen, jos olen aivan rehellinen. Saavuttuamme työmaalle aloitimme suoraan kaidetolppien asentamisen ja ensimmäinen osa kaidetta olikin jo kasassa tunnin kuluttua. Tämä jälkeen tahti hidastui, sillä muita osia ei oltu mitoitettu valmiiksi, lisäksi portaikossa on useammassa kohdassa vaihtuvuutta kulmissa, mikä pitää ottaa huomioon, että kaiteesta tulee sekä tasainen, että esteettinen.

Ensimmäinen osa valmis. Tolpat ovat valurautaa

Tähän tähdätään

Kaiteet ovat ydinkaide-mallia (core railing), missä tolpat yhdistetään toisiinsa raudoilla, jotka päällystetään puulla, joka on varsinainen kädensija. Oma osuuteni töissä oli erinnäisten reikien poraus kiinnitysrautoihin sekä työkalujen hakemista pakusta työmaalle ja takaisin. Lopun ajasta vietin katsellessa Miken ja Craigin puuhastelua, joka oli omalla tavallaan opettavaista, vaikka meinasinkin hieman kyllästyä jatkuvaan hiljaisuuteen. Tämän päivän työt ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka huolellisesti tälläinen kokoaminen pitää tehdä, jotta lopputulos on hyvä ja miellyttävä, aika monessa kohdassa meni aikaa pelkästään palojen sovitteluun.

Ala-askelmien viiden ensimmäisen tolpan mittailuun taisi mennä n. 30min

Ei ihan täsmännyt, "hienosäätöä" kaivataan

Paljon vielä jäi tekemättä kun jouduimme lähtemään, huomenna takaisin tekemään työ loppuun asti.

Cuparin kukko

Päivän teema oli uusintamatsi tuuliviirin kanssa. Voitto tuli.

Suurin osa päivästä meni tuuliviirin putsaamisen kanssa, joka olikin aikamoisessa kunnossa. Alunperin kuparinen kukko ja kaksi koristekuulaa on päällystetty lehtikullalla, korjattu jossain kohtaa juottamalla ja maalattu kultamaalilla päälle ja kaiken huipuksi joku on todennäköisesti ampunut tuuliviiriä.

Aluksi lähdin siivoamaan näitä pelkästään hiekkapaperilla ja teräsharhalla, mutta pian vaihto tuli rälläkkään teräsharjalla, jolla työstä tulikin paljon nopeampaa. Pinttymän olivat todella tiukassa, samaa aluetta sai käsitellä useammankin vedon verran, ennen kuin alkuperäinen pinta tuli näkyviin.

Pikkuhiljaa

Tässä menikin kahvitauon yli ja melkein lounaaseen asti, kunnes sain "nopeaksi sivutyöksi" taas reikien poraamista, tällä kertaa ruostumattomaan teräkseen. Yllätyin, kuinka kovaa tavaraa tämä oli, tusinaan reikään kului yhtä paljon aikaa kuin normaalisti liukuhihnatyöhön tavallisella rakenneteräksellä.

Valmiiina seuraavaan vaiheeseen

Lounaalta päästyä takaisin siivoustyöhön, sain lopulta kukon valmiiksi ja siirryin koristekuulien kanssa teräsharjapyörälle, jolla oli tällaista muotoa paljon helpompi työstää. Noin pari tuntia myöhemmin oli vihdoin valmista, loppupäivä meni sekalaisissa pikkutöissä, lastausapuna ja hitsausten putsaajana näin esimerkkeinä. Ehdinpä hetken aikaa 'leikkiä tulella' eli tehdä omia juttujani. Ei vieläkään mitään kuvien arvoista, valitan.

Aloitus

Ja valmiina. Ei paljon eroa

Ei mikään vaativa päivä, mutta omalla tavallaan opettavainen. Vaikka tällainen siivoustyö ole mitenkään erityisen vaativaa, voi sellainen tulla tulevaisuudessa itselleen vastaan, jos päädyn omaa pajaa pitämään.

Takapakkia...

..., joka ei johtunut minusta!

Huijasin, ei jäänyt tyhjä pöytä perjantaina töihin. Homma jatkui kuin viime viikollakin, koristeosien taivutuksella, joskin hommaan tuli aivan omalaatuinen mutka, nimittäin puutteelliset piirrokset. Mark tuli katsomaan työtäni ja totesi yksikantaan, että kaksi koristetta oli taivutettu liian kapeaksi, joten ei muuta kuin korjaamaan. Ei todellakaan ollut oma vikani, piirustus oli vain epämääräinen kalkkiviiva, kirjaimellisesti.

"Viallinen" kappale, alla vahvistettu ja lopullinen mallikuva

Korjaustyö aloitettiin ensiksikin oikomalla molemmat suoriksi ensimmäistä mutkaa lukuunottamatta, joka taivutettiin tiukemmalle kaarelle taivtusjigin avulla. Tästä lähdettiin sitten jatkamaan samaan tapaan kuin alunperinkin, pikkuhiljaa taivuttaen, verraten piirustukseen, joka oli tällä kertaa kunnollinen, tehden korjauksia missä tarpeellista. Poikkeuksena edelliseen kertaan oli se, että kylmätaivutuksen sijasta käytin iduktiokuummenninta, jolla kuumensin aina pienen osan tangosta ja taivutin ruuvipenkissä taivutushaarukkaa käyttäen. Työ eteni hitaasti, mutta varmasti, sillä tällä kertaa en jaksanut enään juosta kymmentä kertaa korjaamassa yhtä kohtaa, vaan pyrin saamaan jokaisen taivutuksen oikein yhdellä yrityksellä. Ei tämä ihan täysin onnistunut, mutta korjausten määrä väheni huomattavasti.

Uusi lähtökohta

Colin opasta minulle taivutuskohtia

Ruuviprässi käytössä

Työ venyi lounaan yli, jonka jälkeen sain molemmat valmiiksi, mistä olikin jo kiire viimeistelyyn, sillä kappaleet piti saada kiinni hyvällä vauhdilla. Tästä työ vaihtui kunnostamiseen, tehtävänä tällä kertaa oli putsata vanhasta tuuliviiristä maalit ja muu vanha pintakäsittely. Tätä lähdettiin tekemään maalinpoistajalla ,joka ei ollutkaan mitään mietoa tavaraa, sekä myrkyllisen että syövyttävä aineen merkit oli kanisteri kyljessä.

Idea oli sivellä kaikki osat aineella, antaa sen reagoida hetken aikaa ja harjata irronnut maali pois, toista kunnes valmista. Kävi kuitenkin ilmi, että maali olikin tiukemmassa kuin oletettu, sillä ensimmäinen poistoaine ei tehnyt yhtään mitään ja toinenkaan vain hyvin vähän 30 min vaikutusajan jälkeen. Yritettiin vielä erikoisemmalla hiekkapaperilla (nimi pääsi unohtumaan), joka paljastikin pintaa, mutta kaiken puhdistaminen pelkästään näin olisi vienyt tolkuttoman paljon aikaa, joten sivelin kaikki osat vielä kertaalleen ja jätin aineen vaikuttamaan yöksi, huomenna uusintakierros.

Aine no. 1...

... oli kuin tieteiselokuvan mönjää

Vielä ennen loppua puhdistin muutaman mutterin kierteet, jotka olivatkin Whitworthin kierteillä (poikkeavat tavallisista kierteistä olemalla aavistuksen kartiomaiset). Vieläkin aikaa oli hetki ennen loppusiivousta, joten otin aikaisemmin työstämäni pyörötangon palan ja jatkoin vyönsolkeni tekemistä, pikkuhiljaa alkaa tulla jotain konkreettista.

Olivat astetta isompia muttereita

Puoliväli

Ei mitään ihmeellistä, mutta oikein mukava viikonloppu.

Lauantai tuli vietettyä Edinburghin eläintarhassa, joissa käyminen alkaa olemaan minulle jo tapa. Uusi kaupunki, uusi eläintarha. Pääsylipun hinta pisti hieman lompakossa (£19, ~ 25€), mutta eläinten kirjo oli laaja ja pitkälti ainutlaatuinen muihin paikkoihin verrattuna, joten en ole niin harmissani.

Oli mukavaa vain kierrellä alueella ja katsella eläimiä, joita ei normaalisti pääse näkemään, edes Korkeasaaressa. Päälimmäiseksi jäivät koalat, intiansarvikuono ja pingviinit. Eläimiä, joita en ole nähnyt kertaakaan tai vain kerran kaksi, sarvikuonon taisin nähdä viimeksi Varsovassa.

Eläintarhan puolesta pitää sanoa, että kaikkien eläinten elintilat näyttivät oikein hyviltä ja tilaa oli riittävästi, mikä oli ehdottoman positiivinen asia. Pieni miinus tulee muutamien paikkojen sulkemisesta, sillä tarhaan rakennetaan valokarnevaalia, joka avautuu joulukuun alussa. Edinburghissa on myös kaksi pandaa, joita en valitettavasti päässyt näkemään, olivat koko päivän piilossa, kuten moni muukin eläin, varmaan viileän kelin takia. Suosittelen lämpimästi, hyvä tapa viettää päivänsä.

Wallaby Outback oli osio, jossa pääsi kävelemään Vallabien aitauksessa, kunhan pysyi polulla

Sunnuntaikin tuli vietettyä suurimmalti osin ulkona, tapasin kaverini, joka oli tullut tapamaan täällä opiskelemaan siskoansa. Vietimme muutaman tunnin kierrellen kaupunkia alkaen Leithistä päätyen jälleen kerran Royal Mile'lle, jossa tiemme erkanivat ja lähdin itse etsimään viskikauppaa, josta sain kuulla töissä, jossa kuulemma myydään simaa. Hetken kiertelyn jälkeen löysinkin etsimäni, joskin hieman eri paikasta kuin minulle oli kerrottu. En kylläkään mennyt sisälle asti, vaan päätin jättää ostosten tekemisen ensi viikolle. Kuulostaa ehkä hieman hölmöltä, mutta hei, ei kauppa ole mihinkään menossa.

Calton Hill. Tarkoitus olisi vielä ehtiä sinekin

Nyt ollaan sitten virallisesti reissun puolivälissä. Vielä kaksi viikkoa pajalla, jonka jälkeen olen viikon puhtaasti lomalla, pakkohan tästä on ottaa ilo irti, kerran tänne asti ollaan tultu. Odotan mielenkiinnolla, mitä tuleva viikko pitää sisällää, perjantaina jäätiin aika tyhjälle pöydälle.