Mutkasta mutkaan

Perjantai, puolikas työpäivä, joka tuli vietettyä koristeosien parissa.

Koko päivä meni kokonaan eilisiä hiililaatikon koristeita jatkaessa. Colin jo jatkanut tätä ja saanut osan valmiiksi, mutta minulle riitti koko päiväksi töitä.

Työ oli samaa kuin eilen. Suora, kapeneva terästanko, joka piti taivuttaa tiettyyn muotoon ruuviprässillä, taivutushaarukalla ja kärsivällisyydellä, lopuksi reunojen pyöristys rälläkällä. Työnä tämä oli mitä parhainta tarkkuusharjoittelua ja erityisesti kärsivällisyyden hallintaa, sillä tätä ei voinut kiirehtiä. Liian reipas painallus prässillä, niin vietät 10 minuuttia korjaten tätä. Colinin valmennus oli mitä parhainta oppia, sain tehdä työtä kaikessa rauhassa ja kun olin omasta mielestäni valmis, näytin lopputulostani ja hän selitti mikä kohta tarvitsee lisätyötä, mikä on vikana ja miten se tehdään.

Päivän ensimmäinen pari

Lähtökohta ja lopputulos

Näiden tekeminen on minulla edelleen hidasta, mutta haluan pelata varman päälle ja mieluummin saada kerralla oikein kuin juosta korjaamassa joka välissä. Yksi jippo, mitä pajalla käytetään ja joka näytti minulle melkein mahdottomalta, oli ns. kääntymispisteiden käyttö taivutuksessa.

Monimutkaisempi kappale. Taivutuspisteitä merkattuna oikealla yläkulmassa

Tilanne on seuraavanlainen: Kaksi kappaletta, jotka ovat melkein identtiset ja joista pitää tehdä täysin identtiset. Yksi vaihtoehto on kokeilla ja yrittää löytää oikeat taivutuskohdat suoraan prässillä, joka voi onnistua tai ei. Toinen on tehdä miten täällä tehdään: Laita kappaleet päällekkäin ja mistä toinen alkaa poiketa toisesta, merkkaa tämä taivutuskohdaksi ja linjaa tästä kohdasta kappaleet taas yhteensopiviksi. Idea on siis käydä epäsopiva kappale tällä tavoin kauttaaltaan läpi, verraten mitoissa olevaan kappaleeseen ja saada tästä kohdat, mistä korjaustaivutukset pitää tehdä. Kuulostaa vaikeammalta kuin oikeasti on, kun sen kerran tajuaa. Yritän saada tästä kuvitetun selityksen esille.

"Teollista vakoilua" hiililaatikota (coal bunker)

Kolme viikkoa takana ja reissu on puolessa välissä. Aika vaikeaa uskoa. Kun tulin Skotlantiin, olin varma että aika kulkee todella hitaasti, mutta toisinpäin tässä on käynyt. Työpäivät menevät hyvällä tahdilla pajalla, josta tulen kämpälleni valmistautumaan seuraavaan päivään, viikonloput ovat menneet kaupunkia tutkiessa. Tähän mennessä en ole katunut ollenkaan valintaani lähteä tänne ja todennäköisesti en tulekaan katumaan. Harjoittelupaikallani (P. Johnson & Company, Ratho Byres Forge) olen päässyt aika hyvin kosketuksiin, mitä täysimittainen arkkitehtinen paja tekee töinään ja mitä niiden tekemiseen vaaditaan, lisäksi olen saanut hyvän oppitunnin paikallisesta työkulttuurista, joka yhtäaikaa on ja ei ole kovinkaan erilainen kuin Suomessa. Olen todella onnekas, että tämä tilaisuus tuli eteeni ja olen tyytyväinen, että tartuin siihen.