Pikkutöitä

Vähän kaikenlaista tuli tehtyä päivän mittaan.

Aamusta sain työkseni viimeistellä tiistaina piirtämäni portin osia. Alaosaan tulee kaksi metallilevyä, jotka leikattiin polttoleikkurilla, jättäen pinnan todella rouheaksi ja epätasaiseksi, joten hiomanauhalle mars. Ei ollut mikään ihmeellinen homma, mutta taas sitä kuuluisaa tarkkuutta vaativaa. Tärkeintä oli pitää huolta, että linjat olivat soljuvia eikä kuhmuja tai monttuja ollut.

Näiden parissa aamu menikin kahvitaukoon asti, hiomisen ja mallailun välissä. Seuraava työ oli vain avustava, Markilla ja Colinilla on työn alla hiililaatikko (ruumisarkuksikin väitetty), johon tulevat koristeniitit piti leikata mittaansa. Hieman hätkähdin kuullessani leikkaavani 64 niittiä, mutta kunnollisen työpenkin ja rälläkän kanssa homma meni hujauksessa, isoin aika meni viimeistelyhionnassa, koska palat olivat pikkuisia ja nauhakoneen ilmavirta sai kädet muistuttamaan jääpalikoita.

Niitit, jigi ja rälläkkä. Näillä kulkee.

Yksi kappale ärhäkän rouheita hiomanauhoja. Uusi nauha, karkeus P36.

Vielä ennen lounasta avitin Colinia saman arkun kanssa poraamalla kulmalistaan rivin reikiä, joihin niitit hitsattiin. Melkein tuli mokattua poraamalla reiät väärälle puolelle, mutta onneksi Colin huomasi tämän opastaessaan minulle pylväsporan käyttöä. Noh, näitä sattuu.

Tällä kertaa oli minun vuoroni laittaa porukan kahvit ja teet valmiiksi ruokatauolle, joka menikin heittämällä, mitä nyt Craigin mukia sai hakemalla hakea.

Lounaan jälkeen olin auttamassa materiaalikuorman purkamisessa, minkä hoidettua edessä olikin päivän isoin urakka, edelleen saman portin pystytolppien muokkaaminen. Kaksi pylvästä pyörötangosta, jotka kummatkin litattiin hieman toiselta sivulta työskentelun helpottamiseksi. Jälleen kerran esimerkki siitä, miten helpoimmaksi oletettava työ muuttuu vaikemmaksi.

Mikä sitten tällä kertaa oli vaikeaa? No ensinnäkin koko. 170cm pitkä 25mm halkaisijaltaan ja 150cm pitkä 30mm halkaisijaltaan olevat umpirautatangot ei ole mitään kevyitä, etenkin kun niitä pitää liikutella enemmän kuin metrin verran.

Astetta isompi kaasuahjo

Muuten työssä ei ollut valittamista painon lisäksi, tanko kuumennettiin toiselta puolelta, taottiin haluttuun paksuuteen konevasaralla mittapalikan pitäessä huolta ylimenoista, josta hydrauliselle puristemelle suoristamaan. Jäähdytä, käännä ympäri ja toista molemmille tangoille.

Ongelmat olivat paksumman tangon kanssa, joka oli erityisen vaikea käsiteltävä. Vasaralla tanko hyppi vähän minne halusi ja viimeistelyn puolella huomattiin, että tanko vetää kieroon koko pituudeltaan. Tämä saatiin kyllä korjattua, etenkin kun Colin oli vieressä neuvomassa mitä pitää tehdä.

Näin jälkikäteen ajateltuna edes tämäkään ei ollut mikään valtava ongelma, ainoastaan vääntöä ja aikaa vaativaa. Kaikesta huolimatta homma hoidettiin kotiin ja tangot ovat nyt isoimmat kappaleet, joita olen käsitellyt takomisessa. Onhan sekin jo oma ylpeyden aiheensa.

Päivä meni siis kaiken kaikkiaan vähän sitä sun tätä tehdessä, mikä ei ollut ollenkaan huono juttu. Pääsipä näkemään taas eri puolia tästä alasta, mitä kaikkea päivän aikana voi joutua tekemään.

P.S. Kouluhupparini on ollut hyvässä käytössä täällä ollessa ja alkaa nyt näyttämään jälkiä käyttöympäristöstään. Pitää varmaan palatessa hommata uusi.